Treenipaidassasi voi piillä ympäristöriski – tekstiileissä käytetyt hopeahiukkaset päätyvät vesistöihin

Pieniin hopeananohiukkasiin törmää arkielämässä yhä useammin, vaikka paljas silmä ei niitä erota. Tyypillisesti nanohopeaa käytetään hajuttomiksi mainostetuissa urheilusukissa ja -vaatteissa, terveystuotteissa kuten laastareissa, sekä hammastahnoissa ja jopa hammasharjoissa.

Hopeananohiukkasten valttina on antibakteerisuus – hiukkaset liukenevat hopeaksi, mikä tuhoaa haavaan pyrkivät taudinaiheuttajat ja hien hajua aiheuttavat mikrobit.

Muun muassa jätevesien kautta nanohiukkasia päätyy kuitenkin enenevissä määrin myös vesistöihin, missä niiden vaikutuksista tiedetään vain vähän.

– Kyse on uusista ja lupaavista aineista, joille löytyy paljon käyttösovelluksia. Toinen puoli taas on se, että kun kyseessä ovat erittäin pienet partikkelit, niiden tutkiminen on hankalaa. Ja kun pieniä hiukkasia päätyy ympäristöön, niitä on vaikea löytää, sanoo Jyväskylän yliopistossa torstaina väittelevä filosofian maisteri Juho Rajala.

Harvasukamatoa nanohopea ei haittaa

Rajalan väitöstutkimuksen mukaan hopeananohiukkaset kertyvät vesistöjen pohjaeliöstöön. Rajala selvitti tutkimuksessaan nanohopean vaikutuksia makeiden vesien pohjasedimentissä elävään Lumbriculus variegatukseen eli harvasukamatoon.

Hyvä uutinen on se, että harvasukamadolle siihen kertyneet hopeananohiukkaset eivät Rajalan tutkimuksen mukaan näytä aiheuttavan välitöntä harmia. Hopeaa kuitenkin kertyy eliöön, minkä myötä sitä saattaa päätyä niin sitä syöviin kaloihin kuin lopulta myös ihmiseen.

– Harvasukamatoon kertyi hopeananopartikkeleita, mikä voi aiheuttaa ympäristössä ja ravintoketjussa niiden siirtymistä eteenpäin. Kun kala syö pohjaeläimen, siihen kertyy jälleen isompia pitoisuuksia. Vaikka nyt tutkitulle harvasukamadolle haittavaikutuksia ei löytynyt, ovat hopeananohiukkaset osoittautuneet aiemmissa tutkimuksissa haitallisiksi muille eliöille.

Pelkoa ei pidä lietsoa

Kuukauden altistuksen jälkeen matojen hopeapitoisuus oli väitöstutkimuksen mukaan huomattava. Lisäksi korkeat hopeapitoisuudet saattavat tutkijan mukaan osoittautua haitalliseksi pidempiaikaisessa altistuksessa. Väittelijän mukaan nanomateriaalien tutkimusta pitäisikin entisestään lisätä.

– Niiden vaikutuksista tiedetään vielä vähän, vaikka pitoisuudet ympäristössä ovat kasvussa. Suurin pelko on, että haitat havaitaan vasta vuosien päästä, kun pitoisuudet ovat korkeita, Rajala sanoo.

Näkyvimpiä hopeananohiukkasia sisältäviä tuotteita ovat esimerkiksi antibakteeriset laastarit, sekä antibakteerisiksi mainostetut sukat ja urheilutekstiilit. Rajala korostaa, että hopeananohiukkasten pitoisuudet valmiissa tuotteissa ovat pieniä. Pelkoakaan ei siksi pidä lietsoa.

– Tärkein johtopäätös on se, että riski on olemassa ja tutkimusta pitäisi siksi lisätä.

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

Leave a Reply

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and