Analyysi: Macronin puolueelle murskavoitto, jossa on kuitenkin himmeitä sävyjä

Presidentti Emmanuel Macron on pistänyt uusiksi kaikki ranskalaisen politiikan kirjoittamattomat säännöt. 39-vuotias entinen investointipankkiiri nousi Ranskan presidentiksi ilman perinteisen puoluekoneiston tukea ja ilman, että häntä oli valittu aiemmin vaaleilla minkäänlaiseen poliittiseen luottamustoimeen.

Sunnuntai-iltana Macronin vuosi sitten perustama puolue sai ehdottoman enemmistön Ranskan parlamentin alahuoneeseen. Voitto on kiistaton, mutta sitä himmentää surkeaksi jäänyt äänestysaktiivisuus. Uurnilla kävi ensimmäisten arvioiden mukaan vaivaiset 43 prosenttia ranskalaisista.

Historiallisen huonoa lukua selittää varmasti Macronin ylivoima, ranskalainen vaaliväsymys sekä etääntyminen politiikasta. Tasavalta liikkeessä -puolueen voitto on toki järisyttävä, mutta ei ihan niin murskaava kuin osa ennusteista kertoi. Presidentti saa erinomaiset mahdollisuudet uudistustensa läpivientiin, mutta protesteja on luvassa – etenkin Pariisin kaduilla.

Kansalliskokoukseen marssii nyt myös ennätysmäärä politiikan ensikertalaisia. Merkittävä osa Tasavalta liikkeessä -puolueen edustajista tulee politiikan ulkopuolelta ja valmistautuu ottamaan haltuun lainsäädäntötyön haasteet ja hienoudet. Ihan kivuttomasti se ei tule sujumaan, varsinkaan, kun samaan aikaan iso osa konkariedustajista ei onnistunut uusimaan paikkaansa.

Samalla Ranskan parlamentti kokee kuitenkin pitkään kaivatun tuuletuksen. Eläkeikäiset miehet ovat olleet Kansalliskokouksessa yliedustettuina ja viime kauden ainoa alle 30-vuotias edustaja oli oikeistopopulistisen Kansallisen rintaman Marion Maréchal-Le Pen. Macronin Tasavalta liikkeessä -puolueen riveistä näyttää nousevan edustajiksi aiempaa nuorempia edustajia, enemmän naisia ja myös muutamia maahanmuuttajataustaisia ranskalaisia.

Ranskassa on pohdittu, jääkö Macronin vastainen oppositio nyt liian heikoksi. Untuvikkoedustajat ovat presidentille ja pääministerille ehkä liiankin uskollisia eikä oppositiolla ole selkeää johtajaa. Keskittyykö uudelle presidentille liikaa valtaa?

Mitenkään ihan tavaton tämä vaalitulos ei silti ole. Ranskan kaksivaiheinen vaalijärjestelmä on rakennettu sellaiseksi, että se pönkittää presidentin asemaa. Edellisillä presidenteillä eli sosialistien François Hollandella ja oikeiston Nicolas Sarkozylla oli heilläkin takanaan parlamentin ehdoton enemmistö. Vuonna 1993 pääministeri Jacques Chiracin taakse ryhmittynyt oikeistopuolueiden liittouma sai parlamenttiin 472 edustajaa – tuolloin presidenttinä oli tosin sosialistien François Mitterand.

Macronin asema on nyt vankka, mutta edustajien kokemattomuus yhdistettynä alhaiseen äänestysaktiivisuuteen antaa vastustajille aseita. Saa nähdä, miten vaalitappion kärsinyt vasemmisto ja sisäisen hajaannukset vaivaama oikeisto pystyvät tilannetta hyödyntämään.

Vaalien suurimmasta häviäjästä ei ole epäselvyyttä. Se on sosialistipuolue, joka vaikuttaa menettävän lähes 90 prosenttia edustajanpaikoistaan. Vasemmiston johtajaksi on samalla noussut laitavasemmistolaista Lannistumaton Ranska -liikettään edustava Jean-Luc Mélenchon. Helppoa ei vasemmiston kasaaminen tule hänellekään olemaan.

Äärioikeistolaiselle Kansalliselle rintamalle vaalitulos on torjuntavoitto. Puolue tavoitteli Kansalliskokoukseen vähintään viittätoista paikkaa, joka olisi mahdollistanut oman ryhmän perustamisen. Paikkamäärä vaikuttaa nyt jäävän kahdeksaan, mutta moninkertaistuu viime kauden kahdesta edustajasta.

Jostain syystä miljoonat Marine Le Peniä presidentinvaaleissa äänestäneet kansalaiset jäivät kuitenkin kotiin tai äänestivät jotain toista puoletta. Puolueessa kyselläänkin, onko se liiaksi puheenjohtajansa liike.

Annastiina Heikkilä, Pariisi

You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.

Leave a Reply

Powered by WordPress | Designed by: Premium Themes | Thanks to Free WordPress 4 Themes, Download Premium WordPress Themes and